”Yksinkertainen rintamamiestalo on edullinen rakentaa” – näin tiukka asemakaava vaikutti uuden talon suunnitteluun

Länsi-Herttoniemen pientaloalue Helsingissä on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY). Asemakaavassa luetellaan erittäin tarkasti, mitä rakennuksille saa tehdä.

Viime vuosikymmenen vaihteessa Helsingin kaupunki ryhtyi valmistelemaan asemakaavan muutosta. Tästä syystä alue asetettiin rakennuskieltoon vuonna 2020.

Kuten sarjan edellisessä osassa kerroimme, Piia Hammaren-Luoso ja Mikko Luoso saivat ostamalleen ränsistyneelle talolle purkuluvan, mutta uuden rakentamiselle oli saatava rakennuskiellon ohittava poikkeamislupa. Vasta sen jälkeen voitaisiin myöntää rakennuslupa.

Maallikot eivät pärjää näissä lupakoukeroissa. Asian otti hoitaakseen Luosojen palkkaama arkkitehti. Eikä ihan mistä tahansa toimistosta. Siren Arkkitehdit Oy on Suomen vanhin arkkitehtitoimisto. Sen perusti J.S. Sirén vuotta vaille vuosisata sitten. Ensimmäinen iso työ ei ollut yhtään sen vähäisempi kuin Suomen eduskuntatalo. J.S. Sirénin työtä jatkaneet poika Heikki ja miniä Kaija olivat myös erittäin tunnettuja arkkitehtejä. Niin on myös toimiston nykyinen vetäjä Jukka Siren.

Mikko onnistui suostuttelemaan tuttavansa Jukan Villa Luoson pääsuunnittelijaksi. Käytännön suunnittelutyön teki Sirenin toimiston arkkitehti Sinikka Muurimäki.

RKY-status suitsi varsin tehokkaasti arkkitehdin työtä. Uuden talon pitää olla ulkoapäin mahdollisimman tarkasti samanlainen kuin vanha.

– Niin me olimme ajatelleetkin. Yksinkertainen rintamamiestalo on edullinen rakentaa, Mikko muistaa.

– Kun vanha talo oli purettu, ohikävelijät kuulemma kyselivät, että minkähänlainen kartano tuohon tulee tilalle. Sen takia laitettiin montun reunalle kyltti, jossa oli uuden talon kuva ja tiedot.

Kaupungin rakennusjärjestys ja asemakaavan määräykset ovat perustana rakennusvalvonnan päätöksille, tulkinnanvaraa ei kovin paljon pitäisi olla. Poikkeamisluvan ja rakennusluvan saamiseksi tarvittiin kuitenkin monenmoisia kirjelmiä, neuvotteluja ja katselmuksia.

Suunnittelun kannalta kaava on varsin erikoinen. Suojellun pientaloalueen talot on kaavassa määrätty yksikerroksisiksi, mutta sekä ullakolle että kellariin saa tietyin ehdoin rakentaa asuinhuoneita. Niinpä käytännössä jokaisessa alueen talossa on kolme asuinkerrosta. Sisätilojen muutostöitä on vuosikymmenten kuluessa tehty lupia kyselemättä. Usein, erityisesti otettaessa kellaritiloja asuinkäyttöön, on tehty ratkaisuja, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet erittäin huonoiksi.

Kun rakennetaan uutta, homma on luonnollisesti tarkempaa. Kaavamääräyksistä ei poiketa ilman poikkeamislupaa – ja sellaisen saaminen ei ole läheskään varmaa.

– Ullakko ja kellari ovat pääosin kerrosalan ulkopuolista pinta-alaa, ja me jouduimme esimerkiksi madaltamaan yläkerran tiloja, jotta ne saatiin teknisillä laskentakaavoilla säilymään ullakkotiloina, Sinikka Muurimäki selittää.

Tässä jouduttiin ottamaan huomioon muun muassa se, että vanhan talon yläpohjassa oli lämpöeristettä vain kymmenkunta senttiä, mutta nykymääräysten mukaan eristettä tarvitaan paljon enemmän.

– Asumismukavuus hieman kärsi, mutta kyllä sinne kivat makuuhuoneet saatiin suunniteltua.

Talon ulkoseinät oli määrä rakentaa 490 mm:n paksuisista keraamisista kennoharkoista. Rakennusvalvonnassa tulkittiin kuitenkin asemakaavaa niin, että rakennusoikeuden sallima asuinpinta-ala laskettaisiin talon ulkomittojen perusteella ja se olisi pienentänyt käytännön asuintiloja merkittävästi.

– Onneksi markkinoille tuli uudenlainen, perliittitäytteinen harkkomalli. 365-millisenä se antaa jonkin verran lisätilaa, ja kuin bonuksena sen lämmöneristyskyky on jopa parempi kuin vanhan 490-millisen, Sinikka Muurimäki kertoo.

Näillä näkymin talo pääsee energiatehokkuusluokkaan A suunnitellun B:n sijaan.

Sarjan seuraavassa osassa ensi numerossa päästään perustusten tekoon.