Maija-Leena perusti tunnelmallisen puutarhan edullisesti: ”Olen tosi nuuka ja pyrin säästämään kaikessa”

Kullankeltaisia koivun lehtiä kieppuu tuulessa, lämpötila on lähellä nollaa. Maija-Leena Kangasmäen puutarhassa on levollinen loppusyksyn tunnelma. Ääntä pitävät vain pihapuissa säksättävät rastaat sekä Maija-Leenan rivakasti heiluva harava, jolla hän huiskii lehtiä perennapenkkeihin.

– Haluan nurmikon näkyviin. En usko, että kaikki nämä lehdet häviäisivät nurmelta talven aikana. Meillä on niin paljon puita täällä, hän sanoo ja viittilöi haravalla puutarhaa reunustavia puita.

Osan lehtikasoista Maija-Leena jättää kuitenkin tarkoituksella paikalleen. Toiveissa on, että ne houkuttelisivat puutarhassa silloin tällöin vilahtavat siilit vakiasukkaiksi.

Korkeat koivut ja känkkyräiset omenapuut ovat puutarhassa vanhaa perua, sillä Kangasmäkien omakotitalotontti on lohkottu aikoinaan naapuritontista, joka oli ollut pitkään kesämökkikäytössä. Taloa rakennettaessa 20 vuotta sitten alkuperäistä runsasta kasvillisuutta yritettiin mahdollisimman paljon säästää, mutta Maija-Leenan harmitukseksi esimerkiksi komea lehtikuusi oli pakko poistaa. Sen arvokkaasta puuaineksesta tehty istuinsetti on puutarhan laidalla koivun alla.

– Rakennusvaiheessa ei ollut rahaa laittaa kasveihin, joten ensimmäisiksi kasveiksi tuli valittua angervoja ja muita halpoja taimia. Siinäkin säästimme, että puutarhaan ei tuotu yhtään uutta multaa. Maa täällä on silttiä.

Vanhastaan tontilla ollut kasvillisuus sekä alkuaikoina ostetut edulliset peruskasvit ovat osoittautuneet hyväksi valinnaksi, sillä ne eivät ole turhan tarkkoja hoidostaan tai kasvuoloistaan. Ne ovat puutarhan luotettava perusta, johon Maija-Leena on lisännyt vuosien varrella makupaloiksi esimerkiksi hortensioita ja havukasveja. Kasvierikoisuudet eivät häntä juurikaan kiinnosta.

– Olen tosi nuuka ja pyrin säästämään kaikessa – kasvihuonekin on Stockmannin Hullujen päivien iltatärppi. Vaihtelen paljon kasveja ja lisään niitä itse siemenistä, jakamalla ja pistokkaista. Viime aikoina olen tosin innostunut heinistä ja saniaisista. Tampereen puutarhaseuran taimivaihdoissa tulee vastaan kaikenlaisia houkutuksia.

Maija-Leenan mielestä kasvien lisääminen on kaikkein hauskinta puutarhatyötä. Hän on lisännyt pistokkaista esimerkiksi lumipalloheisiä ja pallohortensioita. Loppukesällä ja pitkin syksyä hän kiertää puutarhaa keräämässä talteen siemeniä talvikylvöjä varten. Näin kun toimii, lokakuuhun mennessä siemensatoa on kertynyt jo iso laatikollinen.

Tämän hetken ihanimmat kasvit Maija-Leenan mielestä ovat yhä marjapuuronpunaisina kukkivat maksaruohot sekä tummanpuhuva syyskimikki ’Brunette’. Vielä muutama päivä sitten joukkoon olisivat kuuluneet myös luppiot, mutta nyt aika on jo ajanut niiden ohi.

Missään Maija-Leenan suosikissa ei ole pisaraakaan räiskyvistä syysväreistä. Omenapuun ryhmyistä runkoa pitkin kiipeävän köynnöshortensian, kuunliljojen ja terassin edustalla lamoavan seppelvarvun lehdet muuttuvat syksyn myötä lämpimän keltaisiksi, mutta niitäkään Maija-Leena ei ole valinnut kauniin syysvärin vuoksi.

– Minun makuni on niin rajoittunut, että pidän enemmän hillitystä väriskaalasta. Syksyllä puutarhassani on keltaista ja vihreää monessa sävyssä. Havukasvit tekevät tästäkin vuodenajasta vehreän.

Maija-Leena jatkaa puutarhatöitä myöhään syksyyn. Kevättöitä helpottaakseen hän leikkaa jo nyt valtaosan perennojen kasvustoista alas. Hän kertoo panneensa vuosien mittaan merkille, mitkä niistä lankeavat muutenkin pitkin pituuttaan ensimmäisten räntäsateiden jälkeen. Kauniisti pystyyn kuihtuvat jaloangervot ja saniaiset saavat jäädä kevääseen. Sinipallo-ohdakkeet säästyvät tiklejä varten.

Puutarhasisustus on tärkeä osa harrastusta. Syksyllä Maija-Leena kieputtaa kransseja oman puutarhan aineksista ja sommittelee pieniä asetelmia eri puolille pihaa. Uusin juttu ovat itse tehdyt betonikurpitsat.

Monen syystöihin kuuluu jäniksille ja rusakoille talven aikana maistuvien kasvien suojaus, mutta Maija-Leena jättää suojaamisen väliin.

– Ajattelen, että rusakot ovat olleet täällä ennen meitä, ja siksi olen vähän hellämielinen niitä kohtaan. Siitäkin huolimatta, että ne saattavat joskus syödä jonkin kasvin niin, ettei se seuraavana vuonna kuki. Ehkä muuttaisin mieleni, jos tänne asettuisi joku peuralauma.

Syksy on myös istutusaikaa. Tarkan euron tarhuri voi tehdä puutarhamyymälöiden tyhjennysmyynneistä hienoja löytöjä. Maija-Leena hymyilee tyytyväisenä muistellessaan erästä syksyä, jolloin hän hankki pioneja eurolla.

– Periaatteessa en tykkää kertakäyttökasveista, jollaisia monet hienot tulppaanit käytännössä ovat. Mieluummin istutan kevätsipuleista lisää lumikelloja, jotta ne leviäisivät laajemmalle.